Kaikki alkoi siitä,
että rupesin vertailemaan kotiamme netin kautta myytäviin asuntoihin
ja kuinka ollakaan löysin sieltä vanhan lapsuudenkotini kuvan.
Kävimme katsomassa, miltä se nyt näytti. Ja näyttihän se. Teki mieli ostaa se heti paikalla.
– Sitten järki voitti ja joku muu perhe sai siitä hyvän kodin.
MUTTA se järjen voitto oli vain tilapäistä!
Nyt meidän koti on myynnissä,
sillä vaihtelu kuulemma virkistää.
On jo asuttu tässä tarpeeksi
ja ylimääräisistä romuistakin pitäisi päästä eroon.
Minulle riittäisi kyllä huonekalujen paikan vaihtaminen,
vähän maalia ja tapettia virkistykseksi,
mutta minua on päätetty piristää vähän isommin,
joten nyt on Linikkalankatu 13 A 1 Jokakodin myyntilistoilla.
Kaiken lisäksi meidän vanha omakotitalomme ilmestyi kauniina ja korjattuna myyntilistoille juuri samaan aikaan.
”Vanha suola janottaa”, vaikka järki sanoo,
että jos jonnekin pitäisi muuttaa, niin kerrostalo-osake on ainoa oikea.
Pitäisi kuulemma olla asiallisen järkevä näissä muuttohommissa
ja ajatella ikäämme, terveyttä ja rahatilannetta ja — HÖH!
Kaiken tämän hullutuksen keskellä kerään vesikasveja tyttärenpojalleni,
harrastan taistelua rikkaruohojen ylivaltaa vastaaa Tarhurintiellä,
käyn synttäreillä ja Arton yllytyksestä lenkillä
ja kipristelen vilunväristysten ja hikiaaltojen välissä ilmoista riippumatta.
Onneksi Taivaan Isä on järjestänyt ihan järkeviäkin tehtäviä tämän pyörityksen keskelle.
– Leirejä, kerhoja ja ystäviä ja Ystäväkirkon.
Tämän poikkeuksellisen kauniin kesän iloisimpia muistoja ovat antaneet lapsenlapset, jotka kasvavat kokoa ja näköä ja muutamat ovat jo niin isoja, että eivät enää mahdu syliin, (eivätkä kyllä aina haluakaan, ovat muka niin isoja) mutta sillehän he eivät mitään voi, että ovat silti rakkaita. Olen kiitollinen siitä, että olen saanut rikkaan elämän ja kaksi rakasta tytärtä.
Olen myös kiitollinen, että sain elämäni lopputaipaleelle ystäväkseni Arton, jonka kanssa aika ei pääse tulemaan pitkäveteiseksi.
Elämäähän sekin on, jos välillä vaikka vaihteen vuoksi muuttaisi muualle!
MUTTA SILTI
välillä tuntuu, että vähempikin vaihtelu ja virkistys voisi riittää.
